Heinäkuun
alkupuolella hankin aktiivisuusmittarin. Halusin testata sen yhteyden painooni
sekä rasva- ja lihasmäärääni. Vauhdittaakseni tuloksiani pidättäydyin kuukauden
loppupuolella päivän sokerista ja leivästä. Seuraavassa kuvailen erikseen
jakson, jolloin minulla ei ollut aktiivisuusmittaria ja sitten jakson, jolloin
minulla oli aktiivisuusmittari. Sitten esitän kuukauden kokonaistulokset.
Lopuksi pohdin tuloksiani, sillä pohtimisen aihetta ne antavat.
Kaksitoista päivää ilman
rajoituksia nauttien leivonnaisista ja välillä suklaastakin
Heinäkuun
kahtenatoista ensimmäisenä päivänä söin rajoituksetta. Joimme tilamaitoa, enkä
säännöstellyt rasvaa millään tavalla. Päiväkahvin kanssa meillä oli useimmiten
joku makea leivonnainen, joskus puolikas suklaalevyä. Juoksin 2 ½ tuntia,
kävelin puoli tuntia ja jumppasin pepunkohotusjumppaa 20 minuuttia. Liikuin
keskimäärin noin 16 minuuttia päivässä.
Lihoin vajaassa
kahdessa viikossa 1,1 kiloa. Rasvamääräni lisääntyi 1,7 kiloa. Lihasmääräni
väheni 400 grammaa. Sisäelinrasvani taso pysyi ennallaan tasolla kymmenen.
Yhdeksäntoista päivää
aktiivisuusmittarin kanssa
Ostin vifofit-aktiivisuusmittarin,
jonka otin käyttöön 13. heinäkuuta keskipäivällä. Asetin mittariin 10 000
askeleen päivätavoitteen. Aktiivisuuteen olisin halunnut asettaa puolen tunnin
aikarajan, koska puolen tunnin jälkeinen paikallaanolo on yhteydessä
aineenvaihdunnan hidastumiseen. Mittarissa oli tunnin aikaraja, eikä sitä
voinut säätää. Olen yliherkkä, ja muovinen ranneke ärsytti ihoani. Siksi en
pitänyt sitä öisin, ja pidin ranneketta löysästi vuoropäivin kädessäni.
Aktiivisuusmittari
osoitti aina aamuisin punaista, koska nukuin yleensä säätämääni uniaikaa
pidempään. Muulloin päivän aikana liikuin pääsääntöisesti aina, ennen kuin
punainen hälytysväri oli näytön pituinen. Ylitin kahta päivää lukuun ottamatta
10 000 askeleen rajan. Näinä kahtena päivänäkin askelia kertyi yli 9 000.
Mittari lisäsi aluksi aktiivisuuttani ja haluani kävelyyn. Punainen
varoitusväri tunnin paikallaan olon jälkeen sai minut liikkumaan, mutta värin
poistuminen vaati vain muutaman minuutin liikunnan. Motivaationi juosta
vähintään kaki kertaa viikossa puoli tuntia oli valmiiksi kohdallaan.
Seitsemäntoista
päivää olin aktiivisuusmittarin kanssa ilman ruokarajoituksia. Yleensä söin
päiväkahvilla jotakin leivonnaista ja käytin hyväkseni kauppojen karamelli maistiaiset.
Lihoin 800 grammaa, rasvamääräni nousi lähes kilon ja lihasmääräni pieneni 100
grammaa. Jakson aikana juoksin kolme tuntia 13 minuuttia, kävelin kaksi tuntia
ja vartin sekä jumppasin 10 minuuttia.
Sitten pidin
päivän ”skarppausta”, mikä tarkoitti sokeritonta, viljatonta, limsatonta ja
maissitonta päivää. Pidin päivän erityisesti sen vuoksi, että minulla oli
laboratoriokokeita seuraavana päivänä. Juoksin puoli tuntia ja kävelin 7
minuuttia. Laihduin 200 grammaa, rasvamääräni pieneni melkein 800 grammaa ja
lihasmassani suureni melkein 400 grammaa.
Viimeinen
päivä heinäkuuta oli taas ”normaalipäivä” aktiivisuusmittarin kanssa. Jouduin
mittaamaan kehonkoostumukseni vieraiden vuoksi aika aikaisin. Se saattoi ”huonontaa”
tuloksia. Paino kyllä laski puoli kiloa, mutta se oli varmasti yhteydessä
lihaksen rajuun vähenemiseen. Lihaksen määrä oli puolitoista kiloa
edellispäivää pienempi, ja rasvan määrä oli yli kaksi kiloa edellispäiväistä
suurempi. Hyvää oli kuitenkin se, että sisäelinrasva ei noussut pysyvästi
kymmenestä.
Heinäkuun kokonaistulokset
Painoni sekä
rasva- ja lihasmäärieni kehittyminen on esitetty taulukossa. Vaaleankeltaisella
on merkitty alue, jolloin minulla oli aktiivisuusmittari käytössä. Taulukossa
on eritelty liikunnan määrä eri ajanjaksoina sekä kokonaisliikunnan ja askelten
määrä.
TAULUKKO. Painoni sekä rasva- ja lihasmäärieni kehittyminen heinäkuussa 2015
Lihoin
heinäkuussa 1,2 kiloa. Se ei nyt vielä ole kovin järkyttävää, mutta
katastrofaalista on se, että kehoni rasvamäärä lisääntyi kolme kiloa. Lisäksi
lihaksen määrä pieneni 1,2 kiloa. Lohdullista heinäkuun tuloksissa on
ainoastaan se, että sisäelinten ympärillä oleva rasva pysyi tasolla kymmenen.
Se kävi tasolla 11 kerran ajanjaksona, jolloin minulla ei ollut
aktiivisuusmittari käytössä, ja kaksi kertaa aktiivisuusmittarin ollessa
käytössä.
Miksi aktiivisuusmittari ei
auttanut minua?
Heinäkuun
tulokseni olivat niin huonot, että on vakavan pohdinnan paikka. Ensiksi haluan
sanoa, että aktiivisuusmittari auttaa varmasti monia, jotka eivät ole kovin
aktiivisia liikkujia. Minut pelkkä 10 000 askeleen päivätavoite saa
liikkumaan keskimäärin vähintään 10 00 askelta ilman aktiivisuusmittariakin
askelmittarin roikkuessa taskussa. Liikuin aktiivisuusmittarin kanssa päivässä
keskimäärin reilut 100 askelta enemmän kuin viime tammi- tai kesäkuussa, mutta
200 – 700 askelta vähemmän kuin helmi-, maalis-, huhti- tai toukokuussa.
Aktiivisuusmittari ei siis lisännyt keskimääräisten askelteni määrää.
Tähän asti
mikään liikunnallinen keino ei ole ollut tuloksellinen painonpudotuksessani.
Tarvitsen ravintoon liittyviä muutoksia. Osittain se on yhteydessä siihen, että
lihaksen kasvaessa painokin kasvaa. Viime vuoden heinäkuu oli jokseenkin
samanlainen vieraineen ja herkkuineen kuin tämänkin vuoden. Liikuntaa vain oli
vielä vähemmän kuin tämän vuoden heinäkuussa. Silloin painoni laski hivenen,
rasvamassa pieneni kilolla ja lihasmassa suureni 400 grammalla. Nyt paino siis
nousi toista kiloa, rasvamassa suureni kolmisen kiloa ja lihasmassa pieneni
kilon. Olen miettinyt, mistä tämä voisi johtua. Silloin pidin kerran viikossa eli
viisi kertaa proteiini-vihannes-marjapäivän, mikä saattaa olla mahdollinen
selitys. Nyt pidin yhden skarppaus-päivän, joka muistuttaa suuresti proteiini-vihannes-marjapäivääni.
Tuloksetkin olivat tuosta yhdestä päivästä hyvät.
Toinen
mahdollinen selitys saattaisi olla se, että minulla oli viime vuoden
toukokuussa ja kesäkuun alkupuolella vatsarasvan poisto-ohjelma, jolla
pyrittiin vaikuttamaan lisämunuaisiin ja vähentämään kortisolin ylituotantoa.
Ehkäpä dieetin vaikutukset ulottuivat heinäkuulle saakka. Sitä mietin jo viime
vuonna ihmetellessäni heinäkuun hyviä paino-, rasva- ja lihasarvojani lähes päivittäisestä
herkuttelusta huolimatta.
Kolmas
mahdollisuus on se, että molemmat edellä mainitut auttoivat minua viime vuoden
heinäkuussa. Sitä pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona. Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa
kuin suunta alaspäin – nimittäin rasvamäärässä ja painossa – ja suunta ylöspäin
lihasmassan kasvattamisessa. Olen motivoitunut muutokseen. Oli mukava palauttaa
mieleensä proteiini-vihannes-marjapäivä kehnoa tulosta pohtiessani. Sitä pitää
muistaa joskus hyödyntää.
(Tämä
blogitekstini ilmestyy tavallista myöhemmin tavallista pahemman vatsainfluenssan
vuoksi, jonka kynsissä olin viikonloppuna ja alkuviikosta. Myös puuhailu meillä
lomailevan, ihastuttavan Sharon-neitokaisen kanssa verotti aikaani.)
