keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

ISTUMISEN RAJOITTAMINEN HELMIKUUSSA

Kuulin "Tuoliton tammikuu"-kampanjasta vasta tammikuun puolivälin jälkeen. Päätin soveltaa sitä helmikuussa. Asetin itselleni rajoituksen yhtämittaiseen istumiseen. Saisin istua korkeintaan puoli tuntia yhtämittaisesti, ja sen jälkeen olisi liikuttava ennen istumista.

PERUSTELUT YHTÄMITTAISEN ISTUMISEN RAJOITTAMISEEN

Valveillaoloajasta istutaan kolme neljäsosaa. Istuessa keho on lepotilassa, minkä seurauksena aineenvaihdunta pysähtyy. Siis myös energiankulutus pienenee. Istuminen voi olla selälle vaarallista. Istuttaessa selän välilevyt työntyvät selkäydinkanavaa ja hermonjuuria kohti. Siksi selkä menee helposti istuttaessa köyryyn. Istuttaessa etureisien lihakset lyhenevät ja takareisien lihakset pitenevät, mikä vetää vartaloa kumaraan. Paikoilleen jämähtäminen aiheuttaa välilevyjen ja nivelten rappeutumista. Huono asento lisää niskan ja hartioiden vaivoja.

Likkuttaessa energiankulutus lisääntyy ja isot reisilihakset tulevat käyttöön. Diabeteksen, metabolisen oireyhtymän, sydänsairauksien ja ennenaikaisen kuoleman riski vähenee. Istumisen jaksottamisella on vaikutuksia insuliinin tehoon. Useat asiantuntijat ovat ehdottaneet yhtämittaisen istumisen rajoittamista puoleen tuntiin.

Seisoessa kulutamme 13 % enemmän enrgiaa kuin istuessa. Pitkä paikallaan seisominen voi kuitenkin aiheuttaa jalkojen turvotusta, pakotuksen tunnetta ja laskimopaluun heikkenemistä. Yli kahden tunnin yhtämittainen seisominen voi aiheuttaa selkäkipuja ja särkyjä.

ISTUMISEN RAJOITTAMISEN SEURAUKSET

Helmikuun alkupuoli oli istumisen rajoittamisen kannalta hankalaa. Minulla oli jopa kahden tunnin yhtämittaisia työmatkoja, jolloin pysähtyminen saattoi jäädä kokonaan pois. Kahdella ensimmäisellä viikolla olimme vieraisilla kuudessa eri paikassa, joista yhdessä kaksi yötäkin. Ystävien tapaaminen saa helposti unohtamaan liikkumisen, eikä ehkä ole kauhean kohteliasta nousta kylässä yhtäkkiä kävelemään. Vierailuista yhdet olivat synttärit ja yhdet nimpparit, mutta muissakin kyläpaikoissa oli upeaa tarjottavaa. Helmikuun toisella viikolla en käynyt lainkaan lenkillä; kuntosalilla kävin veljentyttäreni kanssa kerran. Sitten oli vielä ne maailmanmestaruuskilpailut, joita tuli katsottua...Selityksiä riittää!

Istumisia ei tullut helmikuun kahden ensimmäisen viikon aikana paljonkaan rajoitettua. Joskus muistin laittaa kellon soittamaan puolen tunnin päästä lähtiessäni tietokoneelle. Liikunnan vähenemisen ja herkkujen syömisen seurauksena painoni nousi kilon. Oletan, että paino olisi noussut enemmänkin, jos en olisi rajoittanut yhtämittaista istumista lainkaan.

Kaiken tämän jälkeen otin päiväksi rajut keinot käyttöön ja pidin yhden 5:2-päivän, jolloin söin reilut 500 kcal:ia päivän aikana. Kuukauden loppupuolellakin unohduin monesti istumaan tietokoneen ääreen. Kun hiihtolomalla meillä olivat vieraina 11-vuotias Sharon ja 9-vuotias Sheryl, emme paljon ehtineet istua, sillä touhusimme kaikenlaista: laitoin neljä-viisi "ateriaa" päivässä, teimme yhdessä pastaa ja jäätelöä, pelasimme, ulkoilimme jne. Paino alkoi laskea pari sataa grammaa päivässä.

Semolina durumvehnäjauhoista (iHerbiltä) on lapsenkin helppo tehdä pastaa.

Sheryl halusi tehdä vihreää pastaa. Kuivatut porkkanan-, sellerin- ja nokkosenlehdet sekä spirulina saivat aikaan värin, josta oli mukava muovaillakin.

Innokkailta tekijöiltä sujuu pastakoneen käyttö kuin kokeneilta kokeilta.

Kuukauden viimeisenä lauantaina ja sunnuntaina olimme 5+ 5 tuntia kursseilla, joilla istuttiin tietokoneella aina parisen tuntia yhteen menoon. Toisena päivänä minun oli pakko ottaa mukautettu 5:2-dieetti käyttöön. Tämä tarkoitti sitä, että söin useita vähäkalorisia aterioita päivän aikana, mutta en lainkaan sokeria tai muita makeutusaineita, viljaa, riisiä tai perunaa.


TULOKSET

Kolmenkymmenen päivän lopputuloksena oli laihtuminen 600 grammalla, rasvaprosentin pieneneminen 0,1:llä, lihasprosentin ja vyötärönympärysmitan pysyminen ennallaan sekä sisäelinrasvan pieneminen kahdestatoista yhteentoista. Uskon tämän olleen seurausta hienoisesta yhtämittaisen istumisen vähenemisestä, siitä, että hiihtolomaviikolla en ehtinyt juurikaan istua sekä parista 5:2 -päivästä. Näiden lisäksi satuin kuulemaan Lääkärit-ohjelmasta, kuinka tärkeää (syöpä)sairauksien ennaltaehkäisyssä on liikkua 2 - 3 kertaa viikossa puoli tuntia hengästyen. Ehdin kokeilla sitä juuri loppupunnitsemista edeltävänä päivänä, ja minusta tuntui, että sillä oli osuutensa tuloksissa. Päätinkin muuttaa maaliskuussa kuntoiluani niin, että liikun kolme kertaa viikossa puoli tuntia nimenomaan hengästyen.

Kokovuotisena tavoitteenani on ottaa parhaimmillaan keskimäärin 10 000:n askelta päivässä. Ylitin tuon tavoitteen yli 3 000 askeleella helmikuussa ja vuoden alusta olen ylittänyt sen yli 8 000:lla askeleella.