Kun tammikuussa 2015 Martinin 7-vuotissynttärit ja kolmen
päivän kyläreissu olivat ohi, aloitin jenkkakahvojen poisto-ohjelman 6. tammikuuta.
Olin miettinyt, aloittaisinko tammikuussa ko. ohjelman. Toteutin sitä kesällä 2014 kuuden
viikon sijasta vain viikon ja senkin todella huonosti: luuloistani huolimatta minulla ei ollutkaan kaikkia ohjelmaa
tukevia lisäravinteita, maistoin usein mieheni pullasta osan ja lipsuin myös
muulla tavalla ruokailuista sekä tein ohjelman liikunnat vastahakoisesti.
Aikaisemman ohjelman huonon kokeilun lisäksi perusteluna
ohjelman aloittamiselle oli myös se, että rasvamäärieni mittaukset olivat
osoittaneet, että minulla oli
jenkkakahvarasvaa vatsarasvan jälkeen seuraavaksi eniten. Minulla on diabetes, ja jenkkakahvat ovat yhteydessä
insuliiniongelmiin, mikä myös viittasi tämän asian tärkeyteen.
Yksi asia vahvisti päätökseni. Luin vuodenvaihteessa tri,
toimittaja Ann Fernholmin (2013) Totuus hiilihydraateista -teosta. Silloin
tajusin, miten paljon tuhoa ”sokeroituminen”
voi saada aikaan. Diabetekseni oli pysynyt hyvässä kunnossa tai oikeastaan
muuttunut paremmaksikin – tarvitsin vain yhden pillerin iltaisin. Kirjaa
lukiessani tajusin, että vaikka parantuisin diabeteksesta, en koskaan voisi
ruveta syömään karkkeja ja muuta makeaa entiseen tapaan. Se saisi aikaan kehossani,
kuten muidenkin kehoissa, monia ongelmia ja riskejä.
Tajusin myös, mitä diabetes-lääkäri mahdollisesti tarkoitti
yrittäessään saada minulle diabetes-diagnoosin. Senhän voi antaa muun muassa
silloin, kun paastoverensokeri on ollut toistuvasti yli seitsemän tai
glukoosirasituskokeen arvo on yli 11,1. Hän oli vihainen, kun rasituskokeen
arvo oli alempi. Hän sanoi, että minun olisi pitänyt toimia niin, että
diagnoosi olisi saatu. En tajunnut, miten tai miksi. Olin tyytyväinen, ettei
diabetes-diagnoosia voitu antaa.
Pian paastoverensokeriarvoni oli toistamiseen 7,1. Lääkäri
oli innoissaan, antoi diabetes-diagnoosin ja määräsi Metforem-lääkkeen – 3 x
750mg. Minulle tuli aluksi huono olo lääkkeestä ja söin sitä vain kaksi
tablettia päivässä. Hyvien verensokeriarvojen vuoksi diabetes-hoitajani oli
myöhemmin sitä mieltä, että yksi tabletti vuorokaudessa riittäisi. On ollut
vaiheita, jolloin verensokeriarvoni ovat olleet pitemmän aikaa kohollaan.
Silloin olen alkanut ottaa kaksi tablettia tai lisännyt liikuntaa. Yksi
kahdeksan kilometrin lenkki ei vielä paranna arvoja, mutta hyvä lenkki parina
kolmena päivänä yleensä auttaa.
Takaisin minulle diagnoosin antaneeseen lääkäriin. Hän
sanoi: ”Eihän syöpää(kään) aleta hoitaa vasta sitten, kun se havaitaan.” En
ymmärtänyt vertausta. Ehkä se ei ollutkaan vertaus. Ehkä vain kuvittelin tuon
–kään päätteen. Lukiessani Fernholmin (2013) kirjaa ymmärsin, että veri
sokeroituu useinkin iän lisääntyessä, jos syö runsaasti sokereita. Siitä seuraa
riski sairastua erilaisiin tauteihin, mm. syöpään. Metformiini-lääkeaine
vähentää maksan sokerituotantoa ja parantaa solujen insuliinivastetta eli
laskee verensokeria. Se näyttäisi hillitsevän syövän kehittymistä (s. 152).
Ehkäpä lääkärini tarkoitti juuri tätä. Antamalla minulle diagnoosin ja
lääkemääräyksen verensokerini koholla olemisesta seuraava syöpäriski pienenisi.
Minua innosti jenkkakahvojen poisto-ohjelmaan myös Kaisa
Jaakkolan 29.12.14 kirjoittama nettikirjoitus Laihdu tasapainottamalla
hormonisi. Osa 1. Eroon jenkkakahvoista. Hän kirjoitti: ”Jenkkakahvoista
eroon pääseminen on lopulta aika helppoa
– pistä verensokeri kuriin ja olet jo oikealla tiellä… Insuliinin tasapainottaminen on kaikista hormoneista helpointa,
koska vaikutat siihen monta kertaa päivässä syömäsi ruoan kautta.” Keinona
Kaisa Jaakkola suositteli syömään viisi proteiini- ja kasvispitoista ateriaa
päivässä. (http://kaisajaakkola.com/2014/12/laihdu-tasapainottamalla-hormonisi-osa-1/.)
Kaiken kuvailemani jälkeen olin motivoitunut aloittamaan
kuuden viikon jenkkakahvojen poisto-ohjelman. Erityisesti se, että Jaakkola
mainitsi insuliinin helpoimmaksi tasapainotettavaksi hormoniksi, diabetekseni
sekä uusi tietoni siitä, mitä sokeri saa aikaan kehossamme toimivat voimakkaina
motivaattoreina ohjelman aloittamisella ja toteuttamiselle. Toteuttamiseni
perustui Max Tomlinsonin (2012) ohjelmaan. Sen periaatteet olen kuvannut heinäkuun
painonpudotusta kuvaavassa blogitekstissäni ”Takapakkia sekä jenkkakahvojen
pienentämisohjelma elokuussa 2014”, jonka julkaisin tässä blogissa syyskuussa.
Vihjeitä jenkkakahvojen poistamiseksi
Seuraavat
ajatukset ja ideat perustuvat Kaisa Jaakkolan (2014) em. nettikirjoitukseen,
josta asioista voi lukea tarkemmin. Insuliinin tasapaino on yhteydessä kaikkiin
muihinkin hormoneihin. Jos insuliinitaso heilahtelee paljon tai on jatkuvasti
koholla, elimistö muuntaa hiilihydraatit rasvaksi. Verenkiertoon virtaava
kortisoli tyrehdyttää rasvan palamisen. Laihtumista helpottaa verensokerin
hallinnan perusteiden ymmärtäminen.
Suuri
lihasmassa auttaa siinä, ettei insuliini muutu rasvaksi. Suurin osa sokeria
varastoidaan lihaskudokseen glykogeenina. Jos ei ole lihasta, suurin osa
sokerista varastoituu rasvana. Liikunta saa lihasten glykogeenivarastot vähenemään,
jolloin uusille sokereille jää varastointitilaa. Kyykyt, punnerrukset, ylä- ja
alataljavedot sekä maastavedot kasvattavat lihasta.
 |
| Lisää painoja, Mirja! Vain isot painot lyhyillä sarjoilla kasvattavat lihasta! |
Jokainen
syömämme tai syömättä jättämämme ateria on yhteydessä insuliiniimme. Kaisa Jaakkola
(2014) ehdottaa, että aamupalan, lounaan ja välipalan tulisi sisältää vähän hiilihydraatteja.
Liikunnan jälkeen syötäisiin hiilihydraattipitoinen päivällinen ja iltapalaksi
puuro. Hiilihydraatit parantavat yöunta. Huono uni huonontaa insuliinin
toimintaa. Koska liikunta parantaa elimistön insuliiniherkkyyttä eli insuliinin
kykyä käsitellä hiilihydraatteja, tulee liikkua ensin ja syödä hiilihydraatit
vasta sen jälkeen. Seuraavat
ravintomuutokset tekevät verensokerille hyvää:
-valkoisen
vehnän tilalle täysjyväviljaa tai ei lainkaan viljaa,
-karkkien ja
suklaan tilalle 55 – 70 prosenttia kaakaota sisältävää suklaata tai stevialla
makeutettua suklaata,
-mehujen
tilalle vettä,
-limonadin
tilalle vichyä,
-välipalaleivän
tilalle leivänpäällisiä (juustoa, leikkeleitä, vihanneksia),
-jukurtin
tilalle rahkaa, raejuustoa tai maustamatonta jukurttia,
-murojen ja
myslin tilalle pähkinöitä ja siemeniä,
-perunalastujen
tilalle juures- tai lehtikaalisipsejä
-banaanin ja
muiden pehmeiden hedelmien tilalle marjoja tai pieni kova hedelmä, esimerkiksi
omena tai päärynä,
-perunan
tilalle bataattia, porkkanaa, parsa- tai kukkakaalia
-valkoisen
riisin ja pastan tilalle täysjyväriisiä, proteiinipastaa tai kvinoaa sekä
vihanneksia sekä
-vehnäisten
leivonnaisten tilalle manteli- ja kookosjauhoista tehtyjä leivonnaisia.
Verensokeriarvoja nostavien ruokien
syömistä voi vähentää esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
-syömällä
aterialla vain yhtä nopeahkoa hiilihydraattia, esimerkiksi joko puuroa tai
leipää ja lisäämällä mukaan hitaita hiilihydraatteja (vihanneksia) ja
esimerkiksi munakasta,
-vähentämällä
perunan, riisin ja pastan määrää ja lisäämällä tilalle vihanneksia,
-syömällä
sokerisia ruokia vain 1 – 2 kertaa viikossa pienehkön annoksen ja vain
proteiinipitoisen aterian päätteeksi, jotta verensokeri ei nouse kovin
voimakkaasti.
Seuraavia ruokia taas voi syödä
enemmän ja säännöllisesti:
-vihanneksia
viisi kertaa päivässä vähintään kourallinen,
-proteiinipitoista
ruokaa, kuten kalaa, lihaa, kananmunaa tai raejuustoa oman kämmenen verran
viisi kertaa päivässä,
-luonnollisia
rasvoja 1tl – 2rkl joka aterialla sekä
-täysjyväviljoja
ja muita tärkkelyspitoisia hiilihydraatteja (peruna, bataatti) tulee syödä maltillisesti
ja aina proteiinipitoisen ruuan ja kasvisten kera.
Miten minä toteutin jenkkakahvojen
poisto-ohjelmaa?
Olen nyt
toteuttanut jenkkakahvojen poisto-ohjelmasta yli puolet eli runsaat kolme
viikkoa. Jaakkolan (2014) ja Tomlinsonin (2012) ohjeet ovat samansuuntaisia. En
ole syönyt yhtään karkkia dieetin aikana.
Valkoista
sokeria en ole yleensä syönyt, mutta kerran viikossa olen sallinut itselleni
pienehkön annoksen makeaa jälkiruokaa tai leivonnaisen. Sen olen syönyt aina
proteiinipitoisen aterian lopuksi. Pohtiessani sitä, miksi joulukuussa lankesin
syömään aika paljonkin makeaa, olen tullut siihen tulokseen, että syynä saattaa
olla se, että odotin aineenvaihduntadieetin loppumista voidakseni syödä makeaa. Nyt on ollut sallittua
herkutella makealla kerran viikossa. Dieetin loppumiseen ei siis kohdistu
odotuksia.
Makeutusaineena
olen käyttänyt hiukan ksylitolia ja / tai steviaa. Stevian tulee olla stevia-kasvin
lehdistä valmistettua, eikä se saa sisältää sokereita. Esimerkiksi Stevia-nimeä
käytetään Suomessa tuotteista, jotka ovat tavallista sokeria, johon on lisätty
hiven steviaa tai jotka ovat maltodekstriiniä, johon on lisätty hiven steviaa.
Maltodekstriini imeytyy tavallista sokeriakin nopeammin verenkiertoon
aiheuttaen sen, että insuliinia erittyy nopeasti tavallista enemmän, mitä esimerkiksi
jenkkakahvojen poisto-ohjelmassa pyritään välttämään.
Vehnää olen
välttänyt, mutta jos olen ravintolassa syödessäni syönyt tummaa leipää, en ole
kysellyt, onko siinä vehnää. Kotona olen syönyt 100 prosenttisesti kaurasta tai
rukiista tehtyä leipää ja yleensä vain yhden palan aterialla. Olen syönyt vain
maustamatonta jukurttia ja lisännyt siihen ksylitolia ja / tai steviaa,
marjoja, kanelia, leseitä ja mantelirouhetta.
Mehuja,
jäätelöä tai limonadia en ole juonut tai syönyt. Perunaa en ole syönyt muulloin
kuin toisella viikolla. Valkoista riisiä tai pastaa en ole syönyt. Punaista
lihaa söin kerran kolmessa viikossa sekä pari kertaa hyvin pieniä määriä.
Olen siis
rajoittanut kovasti korkean glykemia-indeksin ja -kuorman omaavien ruokien
syöntiä. Tämä tasapainottaa veren glukoositasoja ja ehkäisee
insuliiniresistenssiä (Tomlinson 2012, 84 – 86). Insuliiniresistenssiä sekä vapaiden
radikaalien vahinkoa vähentävät myös runsaasti antioksidantteja sisältävät
ruuat. Niitä tulisi syödä ainakin kaksi kertaa päivässä. Eniten
antioksidantteja painoa kohti sisältävät seuraavat ruoka-aineet (ensin eniten
sisältävä): neilikka, kaneli, oregano, acai-marja, kurkuma, kaakaojauhe,
juustokumina, basilika, curry, salvia, inkivääri, mustapippuri, timjami ja
meirami. Eniten tuoreista tuotteista antioksidantteja sisältävät paprika,
rakuuna, inkivääri, piparminttu, mustikat, karpalot, kidneypavut,
mustasilmäpavut ja linssit. (Tomlinson 2012, 87.) Oletan, että esimerkiksi
aronialta, tyrniltä ja puolukalta tätä ORAC-arvoa (hapen radikaalien
imeytymiskyky) ei ole mitattu.
Olen
laittanut jukurttiin ja puuroon kanelia ja jukurttiin kurkumaa. Wokkiruokiin,
kanaan, kalaan ja munakkaaseen olen laittanut currya tai kurkumaa. Smoothieisiin
olen laittanut kurkumaa ja kaakao-nibsejä. Mustapippuria ja yrttimausteita tai
viherjauheita olen käyttänyt useasti. Mustikoita, tyrnejä ja puolukoita syön
miltei päivittäin.
Tomlinson
(2012, 90 – 91) ehdottaa jenkkakahvojen häätämiseen ja verensokerin
säätelemiseen seuraavia luontaisia ravintolisiä: monivitamiinitablettia,
puhdasta 3000 mg kalaöljyä, yhtä teelusikallista kanelia, 250 µg kromia, 300 mg
magnesiumia, 15 mg sinkkiä sekä 10 grammaa glukomannaani kuitua. Näistä muita
otin säännöllisesti, mutta kuidun otto 20 minuuttia ennen aterioita unohtui
lähes päivittäin, useamman kerran se unohtui sekä ennen lounasta että ennen
päivällistä.
Tomlinsonin (2012,
92 – 93) jenkkakahvojen poisto-ohjelmaan kuuluu myös ohjelmaa varten kehitetty jumppa.
Toteutin jumppaohjelman kolme kertaa viikossa, kuten pitikin. Myös aerobista
liikuntaa suositellaan. Juoksin kaksi kertaa viikossa vähintään puoli tuntia,
ja kävelin yleensä kerran viikossa puolentoista tunnin lenkin.
Tammikuun tulokset
Seuraavassa
taulukossa on esitetty painoni sekä rasva- ja lihasmääräni tammikuussa sekä
jenkkakahvojen poisto-ohjelman aikana. Kuukauden aikana laihduin 600 grammaa.
Rasvamääräni kuitenkin lisääntyi lähes 800 grammaa ja lihasmassa pieneni yli
800 grammalla. Niinpä painonpudotus on yhteydessä lihasmassan pienenemiseen.
Vyötärön- ja lantionympärys pienenivät tammikuussa sentillä eli ovat nyt samansuuruiset
kuin joulukuun ensimmäisenä aineenvaihduntadieetin loppuessa.
AIKA
|
PAINO
|
RASVA
|
LIHAS
|
VISC
|
RASVA
|
LIHAS
|
LIIKUNTA YM
|
%
|
%
|
kg
|
kg
|
||||
24.11.2013
|
91,8
|
45,6
|
24,1
|
12
|
41,861
|
22,124
|
|
1.1.2015
|
87
|
43
|
25,3
|
11
|
37,410
|
22,011
|
|
6.1.
|
86,2
|
44,4
|
24,3
|
11
|
38,273
|
20,947
|
4t 7min
|
13.1.
|
85,7
|
44,5
|
24,2
|
11
|
38,137
|
20,739
|
7t 32min
|
20.1.
|
86,5
|
43,4
|
24,9
|
11
|
37,541
|
21,539
|
7t
|
27.1.
|
86,7
|
43,2
|
25,1
|
11
|
37,454
|
21,762
|
} 3t
|
29.1.
|
86,7
|
43,3
|
25,1
|
10
|
37,541
|
21,762
|
|
1.2.2015
|
86,4
|
44,2
|
24,5
|
11
|
38,189
|
21,168
|
|
Kuukauden
|
|||||||
alusta
|
-0,6
|
1,2
|
-0,8
|
0
|
0,779
|
-0,843
|
|
Dieetin
|
|||||||
alusta
|
0,2
|
-0,2
|
0,2
|
0
|
-0,084
|
0,221
|
|
Blogin
|
|||||||
alusta
|
5,4
|
-1,4
|
0,4
|
1
|
-3,672
|
-0,956
|
TAULUKKO. Paino- ja rasva- ja lihasmääräni tammikuussa 2015.
Tulokset jenkkakahvojen poisto-ohjelman ajalta on esitetty vaalean keltaisella
taustalla.
Dieetin
aikana painoni nousi 200 grammaa, mutta lihaksen määrä nousi saman verran.
Rasvaa paloi alle 100 grammaa. Näin ollen paino-, rasva- ja lihasmääräni
pysyivät suunnilleen ennallaan. Hienoa oli se, että tammikuun lopussa
sisäelinrasva laski yhtenä päivänä tasolle kymmenen. Se osoittaa, että sisäelinrasvamääräni
on hyvin lähellä tasoa kymmenen. Jenkkakahvat pysyivät entisen kokoisina.
Jenkkakahvojen
poisto-ohjelmalla on tarkoitus tasapainottaa erityisesti insuliinin toimintaa.
Paastoverensokeriarvoni olivat ohjelman aikana keskimäärin 5,7. Arvot olivat
vuonna 2014 keskimäärin 6,1 ja muulloin kuin dieettien aikana keskimäärin 6,3.
Tammikuussa 2014 arvot olivat 6,6. Myös aterianjälkeiset verensokeriarvot (ka
6,0) olivat tavanomaista matalammat (vuonna 2014 ka 6,1 ja ei-dieettien aikana
6,3).
Miksi tulokset olivat pieniä ja mitä
opin?
Painossa
sekä rasva- ja lihasmäärissä ei tapahtunut parantumista. Sen sijaan sentin
lähteminen vyötäröltä ja lantiolta osoittavat muutosta joulukuulta. Myös
sisäelinrasvan tason madaltuminen lähelle kymmentä ilahduttaa.
Lääkkeellä
hoidettuna diabeetikkona myös aamuisten verensokeriarvojen mataluus (5,7;
suositus alle 6) ja myös kaksi tuntia aterian jälkeen mitattujen
verensokeriarvojen tasaisuus (keskimäärin 6,0; suositus alle 8) olivat hyviä.
Fernholmin (2014, 208) mukaan ruuan tulee olla tasapainossa verensokeriin,
jonka tason tulee olla matala ja tasainen. Mittasin sokeriarvoni joskus myös
tunnin aterian jälkeen, ja arvo oli alle kuutosen.
Verensokeriarvoja
mitatessani havaitsin hämmästyttävän asian: Olin syönyt paljon ihanalta maistuvaa
”sieni-silli-janssoninkiusausta” sekä lisäksi manteleita ja omista päärynöistä
kuivattuja sipsejä. Verensokeriarvoni oli kahden tunnin kuluttua ennätysmäinen
10,2. Luku järkytti minua. Juoksin paikallani TV:tä katsoessani viisi
minuuttia. Mittasin sokeriarvoni, ja totesin sen olevan normaalin eli 6,3. Kuvittelin, että suuri lukema oli johtunut Janssonin kiusaus -nimisestä perunaruuasta.
Seuraavana
päivänä söin jälleen kuivattuja päärynöitä ja manteleita. Sokeriarvoni oli 7,6.
Se on minulla tavallista korkeampi sokeriarvo. Totesin, että ehkä suurimpana
syynä sokeriarvojeni nousuun olivat olleet kuivatut päärynät. Nyt juoksin
paikallani kolme minuuttia ja mittasin veren sokeriarvon. Se oli 5,9 eli todella hyvä aterian jälkeinen
arvo. Näin hyvin konkreettisesti, mitä pienikin liikunnan määrä saa aikaan. Sen
jälkeen olen pyrkinyt liikkumaan aterian jälkeen pitääkseni verensokerin
matalalla ja tasaisena.
Vaikka
kehonkoostumusmittarilla mitattuna tuloksia ei oikeastaan näkynyt, täytyy
todeta, että jokainen syömättä jäänyt sokeriannos on terveysteko. Meillä on
elimistössämme aikamoinen sokerikuorrutus, vaikkakin sisäpuolella. Mitä
korkeampi on veren sokeripitoisuus, sitä nopeammin keho vanhenee. Sokeri
rypistää ihoa, vanhentaa ennenaikaisesti, jäykistää niveliä, aiheuttaa
verisuonitukoksia ja tuhoaa silmiä. Kehoon liimautunut sokeri lisääntyy iän
myötä. Liimaantunutta sokeria on löydetty eri puolilta kehoa, erityisesti
sieltä, missä on kollageenia – kiinnittyneenä nimenomaan pitkäikäisiin proteiineihin,
esimerkiksi silmän linssiin, niveliin, verisuoniin ja iholle. (Fernholm 2014,
117-124.) Söin tavallista sokeria vain kerran viikossa, ja silloinkin vähän. Eristettyä
hedelmäsokeria en syönyt lainkaan.
On hyvä,
että paino sekä rasvojen määrät eivät lisäänny. Kuitenkin dieetin tavoitteena
on saada ne putoamaan. Koska ”vanhojen” naisten on vaikea poistaa rasvaa
kehostaan nostattamatta sykettä, juoksin kaksi kertaa viikossa vähintään puoli
tuntia. Mitä kovempi syke, sitä suurempi paine rasvasoluilla on purkaa energiaansa.
(Lääkärit-ohjelma, lokakuu 2014, useilla kanavilla.) Kuntoillessamme solut
tuottavat entsyymiä, joka viestittää rasvakudokselle, että sen on vapautettava
varastorasvaa lihasten poltettavaksi (Moreno 2013, 44). Kuntosalilla pyrimme
lisäämään harjoituksia, jotka edistäisivät lihasten kasvamista, jotta sokerit
voisivat varastoitua lihaksiin, eikä niiden tarvitsisi varastoitua rasvana
(Jaakkola 2014).
Hengästyen
juokseminen ja lihasmassan kasvatusyritykset kuntosalilla eivät kuitenkaan
saaneet rasvan määrää vähenemään. Kuntosalilla olisi ehkä pitänyt käydä ainakin
kaksi kertaa viikossa. Suurimmat syyt ”epäonnistumiseen” liittyivät varmaan
ravintoon. Yksi syy voisi olla se, että syömme yleensäkin paljolti siten kuin
Välimeren maissa syödään. Dieetillä olo oli helppoa, sillä emme muuttaneet
juuri mitään, paitsi jätin sokerin ja vehnän pois – pääsääntöisesti. Elimistö on
tottunut siihen, että kehoni säilyy tällaisella ruualla entisellään.
Lisäravinteet eivät auttaneet asiaa, paitsi edistivät ilmeisesti sokeriaineenvaihduntani.
Toinen syy
oli se, että annoskokoja olisi pitänyt säädellä. Ensimmäisellä viikolla näin
teinkin jossakin määrin. Silloin painoni putosikin puoli kiloa.
Glukomannaanikuitu olisi edistänyt kylläisyyden tunnetta, mutta sen ottamisen 20
minuuttia ennen aterian syömistä unohdin kovasti usein. Minusta tuntuu, että
tarvitsisin tarkemmin määritellyn sekä enemmän tavanomaisesta ruokavaliostani
poikkeavan ohjelman. Joka tapauksessa ohjelmalla on selvästi ollut
terveydellisiä vaikutuksia. Joulukuussa ja tammikuun alussa aloin tuntea itseni
huonokuntoiseksi, mutta nyt tunnen taas oloni hyvinvoivaksi ja terveeksi.
Mitä teen helmikuussa?
Tätä
kirjoittaessani olen ollut yli neljä viikkoa jenkkakahvojen poisto-ohjelmalla.
Mietin, kannattaako minun jatkaa ohjelmaa. Sen toteuttaminen ei tunnut
vaikealta, mutta haluaisin saada rasvaa häviämään. Ajattelen, että elimistöni
kaipaisi yllätyksiä, jotta rasvaa palaisi ja paino putoaisi.
Olen
tutustunut tri Mike Morenon (2013) 17 päivän dieettiin. Se kiinnostaa minua. Seitsemäntoista
päivää on kuitenkin ”pluffia”. Dieetti kestää 4 x 17 päivää eli 68 päivää, jos
painotavoitetta ei ole sitä ennen saavutettu. Toisaalta minua kiinnostaa myös
aineenvaihduntadieetti, sillä sille saisin mieheni mukaan. Voisimme soveltaa
sitä hiukan uudella tavalla välttääksemme meitä viimeksi kohdannet karikot.
Esimerkiksi voisimme toisen vaiheen viimeisen päivän päivällisellä syödä
viljaa, jotta elimistöni tuottaisi melatoniinia ja saisin helpommin unen.
On kaksi
asiaa, jotka vaikuttavat suunnitelmiini. Hiihtolomalla saapuu luoksemme lomalle
pikkuystäviämme, jotka aikovat ottaa mukaansa joitakin reseptejä, joita he
aikovat luonamme valmistaa. Maistaisin niitä mielelläni. Ehtisin kyllä sitä
ennen toteuttaa dieetin ensimmäisen vaiheen. En tiedä, mitä muutaman välipäivän
pitäminen vaikuttaisi dieettiin.
Toinen asia
on se, että mieheni toivoo, että osallistuisimme ensimmäistä kertaa
kotikaupungissamme järjestettävään puolimaratoniin. 17 päivän dieetillä
juokseminen on mahdollista tai jopa suositeltavaa vaikka kaikkina päivinä,
aineenvaihduntadieetillä vain ensimmäisessä vaiheessa eli maanantaisin ja
tiistaisin.
Lähteet:
Fernholm, Ann (2013). Totuus hiilihydraateista.
Mitä jokaisen karppaajan tulisi tietää? Helsinki: Minerva Kustannus.
Jaakkola, Kaisa 2014. Laihdu tasapainottamalla hormonisi. Osa 1.
Eroon jenkkakahvoista. (http://kaisajaakkola.com/2014/12/laihdu-tasapainottamalla-hormonisi-osa-1/;
kirjoitettu 29.12.2014.)
Moreno, Mike
2013. 17 päivän dieetti. Löydä oikea proteiini-hiilihydraatti -tasapaino. Helsinki:
WSOY.
Tomlinson, Max
2012. Nyt se onnistuu! Vihdoinkin eroon itsepintaisista rasvakertymistä. Helsinki:
Gummerus.
